Lukuvinkit: vanhemmuus ja ilmastonmuutos

Viime kerralla lukuvinkit-sarjassa esiteltiin kirjoja, jotka tukevat ilmasto- ja luontokriiseistä keskustelemista lasten ja nuorten kanssa. Jatkamme nyt teeman parissa, kun verkkopäätoimittaja ja Ilmastotoiminta.fi-sivuston toinen perustaja, Iina Soininen kertoo suosikkikirjoistaan, joissa ilmastonmuutos kohtaa vanhemmuuden. Näissä kirjoissa äidit ja isät yrittävät lastensa kanssa varautua tulevaan tai selviytyä jo käynnissä olevan kriisin keskellä. 

1. Emma Puikkonen: Lupaus (2019)

Emma Puikkosen Lupaus on lukemistani konkreettisimpia ja koskettavimpia psykologisia kuvauksia siitä, millaista on olla vanhempi ekokriisin aikakaudella. Keskiössä on Rinnan ja hänen lapsensa Seelan pieni perhe, joka elää jo melko pitkälle edenneen ilmasto- ja monimuotoisuuskriisin keskellä. Rinna yrittää parhaansa mukaan pitää lupauksensa suojella lasta aina – oli lupaus kuinka epärealistinen tahansa. 

Henkilögallerian aikuiset tuntevat syyllisyyttä siitä, että eivät pysty suojelemaan lapsiaan tai muita läheisiään. Pinnalle puskee toiveajattelua, neuvottomuutta, pettymystä ja turvallisuuden tunteen katoamista. Aikuinenkin kaipaa jotakuta lupaamaan, että kaikki jatkuu niin kuin ennenkin: ei ole mitään hätää. Jos vain sulkee silmänsä, mitään pahaa ei ole tapahtunut.

Rinnan selviytymissuunnitelmat ovat esimerkki niistä järjettömistä mutta omassa mielessä järkeviltä vaikuttavista ratkaisuista, joita niin yhteiskunnat kuin vanhemmat tekevät. Epätoivon aikoina on taipumus ainakin aluksi tarttua mihin tahansa oljenkorteen. Kirja etenee kuin suruprosessin viisi vaihetta kieltämisestä vihan, kaupankäynnin ja masennuksen kautta hyväksymiseen. 

Lupauksessa erityisen hienoa on lapsen ja vanhemman välisen kanssakäymisen kuvaus, joka tuntuu todelta ja tunnistettavalta. 

2. Maja Lunde: Ilmastokvartetin osat 1–3 Mehiläisten historia (2016), Sininen (2019), ja Viimeiset (2020)

Norjalaisen Maja Lunden ilmastokvartetin tähän mennessä ilmestyneissä osissa korjataan edeltäneiden sukupolvien virheitä tai eletään niiden kanssa. Teosten aikajänteet ulottuvat 1800-luvulta 2000-luvun lopulle.

Mehiläisten historiassa mehiläisiä kohtaa mystinen joukkokuolema, ja tulevaisuuteen sijoittuvissa jaksoissa eletään maailmassa, jossa ihmiset joutuvat jo pölyttämään hedelmäpuut. Sinisessä käsitellään vesikriisiä ja pakolaisuutta 2060-luvun Euroopassa. Viimeiset sijoittuu sekä menneisyyden Mongoliaan että tulevaisuuden Norjaan, ja punaisena lankana ovat sukupuuton partaalla olevat villihevoset.

Kaikissa teoksissa on mukana vanhemman ja lapsen suhde. Vanhemman roolissa ratkottavat ongelmat ovat entistä monimutkaisempia kumuloituneiden ekokatastrofien ansiosta, eivätkä ongelmien ratkaisuun käytettävät keinot useinkaan vakuuta. Eri sukupolvien edustajilla on vaikeuksia ymmärtää toisiaan, mutta jokainen yrittää parhaansa, omista lähtökohdistaan. 

Minulle kouraisevin kuvaus on Sinisen pakolaisleirin ranskalaisperhe, tai mitä siitä on jäljellä: isä ja tytär ja heidän seuraansa lyöttäytynyt yksinäinen nainen.Tämä kolmikko toivoo pääsevänsä kuivuneesta Keski-Euroopasta kohti pohjoista, jossa makeaa vettä on vielä jäljellä.

Miten puhua ilmastokriisistä lasten ja nuorten kanssa? Tätä pohditaan myös kirjailivieraiden Magdalena Hain ja Marjo Heiskasen kanssa torstaina 18.2. klo 18 striimattavassa Ilmastolukupiirien kirjailijavierailussa – tule mukaan!

3. Laura Gustafsson: Rehab (2021)

Laura Gustafssonin Rehab on hurja ja absurdi syöksykierre roskan maailmaan. Rehabissa pohditaan suhdetta omistamiseen, tavaraan, jätteeseen ja koko inhimillisen elämän jättämiin jälkiin. 

Kirjassa tapahtumat alkavat, kun Santa Maria ratkaisee ongelmallisen suhteensa materiaan tuikkaamalla koko omaisuutensa tuleen kuin vertauskuvana ihmiskunnan rehvakkaaseen ongelmanratkaisutaipumukseen. Samalla palaa poroksi koko naapurusto, ja sekalainen joukko lähtee etsimään uutta paikkaa johon asettua.

Kirjan keskeistä pohdittavaa on Santa Marian ja hänen tyttärensä Kolumbuksen suhde, joka avautuu lokikirjoitusten kautta. Kolumbus joutuu elämään äitinsä tekemien päätösten kanssa ja luopumaan asioista, joista äiti oli jo saanut nauttia. Kuten Lupauksessa, tässäkin teoksessa äiti on hyvistä aikomuksistaan huolimatta neuvottomampi ja holtittomampi kuin lapsi. Kolumbus kysyy oikeat kysymykset ja suhtautuu järjettömiin tilanteisiin viileydellä joka syntyy, kun vaihtoehtoja ei ole. 

Gustafsson vyöryttää sivu toisensa jälkeen värikkäitä kieli- ja vertauskuvia, jotka vuoroin kauhistuttavat ja vuoroin riemastuttavat. Rehab on kuntoutusmatka tulevaisuuteen, jossa on pakko miettiä millaista on olla ihminen, jota tavara ei määrittele. 

4. Elina Hirvonen: Kun aika loppuu (2015)

Nuori mies massasurmaajana, etenevä ympäristökatastrofi jota seurataan mykkinä vierestä, sisällissota ja terroristijärjestö, johon värväytyvät nuoret eivät löydä elämäänsä mitään parempaa. 

Elina Hirvosen Kun aika loppuu -teoksen tapahtumat kiertyvät suomalaisen perheen ympärille arviolta parinkymmenen vuoden päähän nykyhetkestä. Äiti luennoi yliopistolla ilmastonmuutoksesta, isä suunnittelee maailmalla joutomaista puistoja ja lasten leikkipaikkoja. 

Kaksi lasta, Aava ja Aslak, etenevät eri suuntiin elämässä. Isosisko Aava lähtee kiertämään kriisialueilla humanitaarisissa tehtävissä. Aslak vetäytyy entistä enemmän kuoreensa ja tietokoneensa taakse, kunnes päätyy murskaaviin ratkaisuihin.

Lastensa tavoin myös äiti on pienestä pitäen pohtinut suuria asioita – synkkä alaviite on, että 20 vuodessa mikään maapallolla ei ole muuttunut paremmaksi vaan ihminen on turtunut luonnonkatastrofeihin ja ihmisen aiheuttamaan hätään. Aava edustaa ikään kuin äidille mahdollista toivolla ryyditettyä versiota, Aslak taas kyynistynyttä ja toivonsa menettänyttä. 

Hirvonen etsii kirjassaan selitystä radikalisoitumiselle. Kirjan äiti ottaa syyllisyyden täysimittaisena kantaakseen. Itsekin äitinä liioittelen vain vähän kun sanon tuntevani veren hyytyvän suonissani näitä rivejä lukiessa:

”Tilalla on häpeä, koko loppuelämäni kokoinen syyllisyys jokaisesta valinnastani, jokaisesta kyvyttömyyden ja epävarmuuden hetkestä, kaikesta siitä mitä olen äitinä ollut.”

5. Jenny Offill: Ilmastoja (2020)

Ilmastoja on sarja vaikutelmia Lizzien, New Yorkissa asuvan kirjastonhoitajan ajatuksista. Merkinnät ovat kuin muistiinpanoja, joissa arkiset pohdinnat sekoittuvat tietoisuuteen tunkeutuviin tietoihin maapallon tilasta. Maan poliittinen tilanne lisää kierteitä yleiseen huolestuneisuuteen ja vainoharhan tunteisiin. 

Lizzien entinen mentori Sylvia on maankuulu luennoitsija ja ilmastopodcastin vetäjä, ja Lizzie lupautuu vastaamaan Sylvian saamiin sähköpostiviesteihin. Töiden ja läheisistä huolehtimisen rinnalla Lizzien etsii tietoa selviytymistaidoista sekä presidentti Trumpin aikakaudella selviämiseen että ilmastokriisin varalta. 

Lizzien alakouluikäinen poika Eli toimii muistutuksena siitä, miten lähellä erilaisten planetaaristen muutosten arvioidut vuosiluvut jo ovat: ne eivät ole jossain kaukana tulevaisuudessa eivätkä ne kosketa vain tulevia sukupolvia vaan jo nykyisiä. Offill kirjoittaa: “Nuorten huoli: Entä jos millään mitä teen ei ole väliä? Vanhusten huoli: Entä jos kaikella mitä teen onkin väliä?”

Ilmastoja on jotakuinkin realistinen kuvaus siitä, miten maailmanlaajuiset ongelmat limittyvät päivittäin ratkottavien arkipulmien joukkoon, uhan ajatukset nousevat mieleen äkkiarvaamatta keskellä töitä tai ostoksilla käyntiä.

Teksti: Iina Soininen